Kukapa ei olisi kokenut tai kuullut kuinka elämä yhteismökissä voi olla hankalaa.
Iäkäs äiti jättää kahdelle pojalleen ja heidän perheille vaatimattoman kotimökin järven rannalta ja siirtyy hoivakotiin. Aluksi toimitaan yhteistuumin. Juhlitaan juhannusta, korjataan tiluksia ja syödään yhdessä. Sitten vastakkaiset intressit käyvät ylivoimaisiksi.
Lehmä, kukko ja kolme kanaa ovat liikaa. Kenen vuoro on nukkua teltassa kenen mökissä? Ulkohuussi on tyhjentämättä. Laituri on laho.
Yhteistä elämää yritetään helpottaa rajoituksilla ja tiukoilla säännöillä. Ensin riitaantuvat vaimot ja lopulta myös veljekset.
Vanha äiti ja Aalto-vauva ymmärtävät, että sodan jälkeinen raivaajahenki yhteisine talkoineen olisi paikallaan; hellittää omista näkemyksistä, antaa anteeksi ja suunnata katse tulevaan.