Vieras eli Julmurin suviyö tuo natsi-Saksan pelätyimmän miehen, Heinrich Himmlerin, takaisin Sydän-Hämeeseen, josta tämä edellisen kerran lähti vähän yli 80 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun Varsovan gheton kammottava tuhoaminen alkoi.
SS:n johtajan viikon mittainen Suomen-vierailu elokuussa 1942 oli aikanaan tarkoin varjeltu salaisuus, eikä kukaan vieläkään oikein tiedä, miksi hän tänne tuli. Lepäilläkseen Tyrvännön rantamaisemissa vai järjestämään Suomen juutalaisten luovutusta Saksaan? Tervehtimään Lapissa olleita SS-sotilaita? Vai tiesikö hän oikeastaan itsekään?
Visiittiin liittyi monia outoja yksityiskohtia, joista vähiten outo ei ollut suuren SS-johtajan kiinnostus majapaikkansa, huvila Petäyksen, sisäkköön. Iskikö kaasukammioiden herraan kesälesken henki? Omine sydämentykytyksineen seikkailevat kesäyössä myös Himmlerin oppaana toiminut luutnantti Eino E. Suolahti ja kirjava ryhmä poliiseja ja upseereja sekä kaksi muuta arvovieraita palvelevaa neitiä. Paikalla on myös yksi historiamme salamyhkäisimmistä henkilöistä, Himmlerin virolaissuomalainen hieroja Felix Kersten. Paljastuuko nyt lopulta totuus hänen roolistaan 2. maailmansodan historiassa?
Sodan kumu on kaukana, vielä hetken. Elokuinen hämärä ja sillanpääläinen ukonilma sekoittavat seurueen aiotut polut ja saattavat lomaa viettävän poliisijohtajan tilanteeseen, johon tämä ei koskaan olisi uskonut päätyvänsä.
Näytelmä ei väitä olevansa lopullinen totuus historiallisista tapahtumista, mutta se avaa yhden tulkinnan mysteerejä ja komiikkaa tihkuvasta vierailusta. Vieras eli Julmurin suviyö on eräänlainen komedia ja jännitysnäytelmä, mutta ennen kaikkea se on tarina rakkauksista, erilaisista – jokin niistä toivottu, jokin kielletty, jokin pelottava ja jokin sellainen, jota ei kukaan meistä enää ikinä haluaisi kokea. Samalla se on lähikuva miehestä, jonka nimi on kauhun synonyymi ja persoona monista myös oudolla tavalla kiehtova.
(Lähde: Tampereen Teatteri, 2024)