Koskettavan realistinen kuvaus evakoista ja “oikeista ihmisistä”.
Valkjärveläiset talolliset Aina ja Antti Martikainen lapsineen sekä vanhimman pojan leski, Sirkka, Mikko-poikineen on pika-asutettu Ritamäen leivintupaan. Siirtolaiset saavat tuntea nahoissaan olevansa ei-toivottuja henkilöitä. Emäntä on katkera ja purkaa sitä kaiken omaisuuden ja vanhimman poikansakin sodassa menettäneisiin, puolustuskyvyttömiin siirtolaisiin.
Emännän Vilho-poika tulee sodasta vammautuneena sekä ruumiiltaan että sielultaan. Emäntä on katkera siitäkin, että Vilhon työkyky on vähäinen, sillä talo tarvitsisi isännän! Vilhoa raivostuttaa äitinsä julmuus ja häntä painaa myös syyllisyys sotakaverin kuolemasta. Hän juo unohtaakseen tuskansa. Käy selville, että juuri Martikaisten Pekka-poika on kiperässä tilanteessa jäänyt Vilhon turvaksi menettäen itse henkensä. Emäntä alkaa nähdä evakot toisin silmin. Pekalle pidetään Ritamäessä sellaset hautajaiset, että niihin saa tulla vaikka puoli pitäjää, hän lupaa. Antillekin koittaa ilonpäivä, kun hän saa rakkaan Virkku-hevosensa takaisin sodasta – kaikkea ei sittenkään oltu menetetty!
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)