Nykyään monet Suomen maaseudun pienet kylät autioituvat, kun nuoret muuttavat paremman ansiotyön toivossa kaupunkeihin ja vanheneva väestö siirtyy taikka siirretään keskustojen hoivakoteihin. Lasten syntyvyys on valtakunnallisesti laskenut. Toiset eivät halua tehdä lapsia ja toisille lapsia ei jostain syystä synny. Ongelmiako? Se riippuu kumpaa puolta tuosta “kolikosta” tarkastelee.
Vastavirtaan -näytelmän matkassa katsojat pääsevät tutustumaan Akanvirran kunnan Tarpeenmäen maaseutukylään.
Tuossa pienessä kylässä asuu vielä muutamia kyläläisiä kuten Arvid, jota kyläläiset kutsuvat Arviitiksi. Arviiti on ns. vanhapoika, josta nykyään käytetään sanaa sinkku. Arviiti seuraa ajan trendejä, niinpä hänen nykyisiin harrastuksiin kuuluu muutamien luomutuotteiden myynti ja varsinkin nautintoaineiden valmistaminen. Valmistamiaan tuotteita Arviiti tietysti testaa joko yksin taikka muutaman naapurissa asuvan hyvän kaverin kanssa.
Kylän naisten mielestä Arviitin harrastukset ovat erittäin huonoa esimerkkiä nuorisolle siitäkin huolimatta, että nuorisoa ei kylässä enää asu. Muita lapsia kylässä ei ole kuin koulujen lomien aikoina ja viikonloppuisin mummolassaan käyvä Otso. Otso on 10 -vuotias reipas miehenalku, Anni -mummon ja Osku -papan ainoa lapsenlapsi. Otsolla on mummolassa sentään yksi hyvä kaveri, nimeltään Puttonen.
Tämän näytelmän tapahtumat saavat alkunsa eräänä toukokuisena päivänä, kun Arviiti tyhjentää pakastimesta marjoja ja valmistaa niistä varsin erikoisen mehuseoksen. Eipä arvannut Arviiti millaisia jälkivaikutuksia hänen sattumoisin keksimä mehusovelluksensa sitä nauttineissa saa aikaan. Pitääkö soittaa 112:een? Entä miten käy Tarpeenmäen kylälle?