Ulvova mylläri

Gunnar Huttunen on kieltämättä äkkipikainen ja arvaamaton henkilö tuntiessaan itsensä uhatuksi, mutta osaa olla myös hyväntahtoinen ja lempeä niille, jotka kohtelevat häntä hyvin. Paineita purkaakseen hän ulvoo öisin, varsinkin syyspimeällä, mutta senkin erikoisuuden hän itsekin ymmärtää ongelmalliseksi käyttäytymiseksi ja yrittää hillitä itseään. Hillitseminen ei vain aina onnistu, huolimatta siitäkin seikasta, että yksinäisyyttä lieventämässä on tuore kerhoneuvoja neiti Sanelma Käyrämö. Silmukka kiristyy Huttusen ympärillä, Huttunen vangitaan ja hänet viedään mielisairaalaan Ouluun, mistähän karkaa ja yrittää elellä lähimetsässä Sanelman ja poliisi Portimon avustuksella. Maaherran käskystä hänet kuitenkin etsitään ja vangitaan uudelleen ja poliisi Portimo lähtee häntä kuljettamaan toista kertaa Oulun suuntaan. Matkalla miehet kuitenkin omituisesti katoavat, Sanelma Käyrämö muuttaa poliisi Portimon vaimon huusholliin ja poliisi Portimon koira katoaa. Joskus öisin talon kulmilta voi kuulla ulvontaa ja haukuntaa, liekö ulvoja villiintynyt susi ja haukkuja karannut koira vai Gunnar ja poliisi Portimo vaimoväkeä riiustamassa… Näytelmä on loistava erilaisuuden kuvaus, ja kuvaus yhteisön suhtautumisesta erilaisuuteen! Meiltähän tämä käy – toisten tuomitseminen! Tämän dramatisoinnin kantaesitys oli Tampereen Komediateatterissa kesällä 2001. (Marja Tuominen: Kesänäytelmäluettelo 2002, SHT)