Tyhjän mahan kutsu on fragmentaarinen esitysteksti, jossa on paljon lyhyitä kohtauksia. Se jakaantuu kahteen eri näytökseen, jotka ovat toistensa kääntöpuolet: samoja henkilöitä, mutta “eri valaistuksessa” nähtynä. Näytelmän keskustehenkilö on Nälkäinen lapsi, joka toistuvasti pyytää ruokaa, mutta vasta aivan lopuksi saa: ensimmäisen näytöksen lopussa konkreettisesti, toisen näytöksen lopussa henkisesti. Ensimmäinen näytös tapahtuu paikassa jota voisi kutsua Äänteen taloksi. Nälkäisen lapsen ympärillä pyörii ensimmäisessä näytöksessä perhe, ja läsnä on historian painolastia ja henkilöiden keskinäistä kohtaamattomuutta. Toisessa näytöksessä Nälkäinen lapsi on aikuinen. Tapahtumapaikkana on risteilylaiva, ja siellä pyörii toiminnoiltaan ja luonteiltaan samanlaista porukkaa kuin ensimmäisessä näytöksessä, mutta heidät on irrotettu Äänten talosta, kodista.
Temaattisesti näytelmä on esitys kommunikaatiosta ja kehollisuudesta; nälästä eli kaipuusta, perheestä eli ensimmäisistä ihmissuhteista, ja rakkaudesta, jonka perässä juoksemme oli ikä mikä tahansa.
Näytelmä ensiesitys nähtiin Myllyteatterin esittämänä Helsingissä Ateneum-Salissa vuodenvaihteessa 2005-06. Esitystä mainostettiin näin: Tyhjän mahan kutsu on traagillinen komedia ihmisen fyysisistä ja henkisistä sisälmyksistä: esitys joka rakentuu ihmisen ruoansulatuksen ympärille, ja tutkii, mitä ihomme alla fyysillisesti tapahtuu. Toisaalta esitys kertoo hullusta perheestä jossa ei ole saatavilla ruokaa, ei sitten minkäänlaista. Ja Tukholman-laivan kabineteista joissa kaipuu kukkii.
Kritiikeissä esityksen huomattiin olevan myös jollakin tavalla uskonnollinen.