Joona löytää nahkatakkinsa hiekkaan haudattuna koulun pihalta. Hiekkakummun päällä on pieni risti. Jokapäiväinen koulunkäynti muuttuu painajaiseksi.
Näytelmä kertoo nuoren yksinjäämisestä ja eristäytymisestä – oman pään sisälle pakenemisesta ja kiusaamiskierteestä. Se on näytelmä juuri niistä tytöistä ja pojista, joiden piti olla ihan tavallisia nuoria ja joista jälkeenpäin sanomme: “Hänestä ei olisi kyllä uskonut”.
Jokaisella on kuitenkin mahdollisuutensa: onnistunut kohtaaminen ratkaisevalla hetkellä voi muuttaa monen ihmisen elämän.
(Lähde: Ahaa Teatteri 2010)