”Maailma ei ole vain se, mitä kädet koskevat ja silmät näkevät.”
– Tyttö
Toisen Maailmansodan ajan Englantiin sijoittuva näytelmä ei jätä katsojaa kylmäksi runollisella ja pysäyttävällä otteellaan. Tarina on poikkileikkaus äidin ja pojan välisestä rakkaudesta, selviytymistaistelusta vaaran vuosina sekä ihmisen luontaisesta kyvystä kehittää mitä uskomattomampia tapoja selviytyä, olla luovuttamatta silloin kun ympärillä oleva maailma horjuu.
Näytelmän keskiössä on Manchesterissa asuva 12-vuotias Tom ja hänen äitinsä. Pienen perheen isä on Kuninkaallisten lentovoimien lentäjänä rintamalla, mutta usko isän paluusta kotiin on vankka. Perheen koossa pitävä voima on kirjeenvaihto isän kanssa. Isän lähettämät kirjeet ovat usein sadunhohtoisia pieniä tarinoita, jotka saavat Tomin ajatukset pois vaikeista asioista. Koko pieni perhe toivoo pääsevänsä pian yhdessä jonnekin kauas, sinne, missä asiat olisivat vain hyvin eikä pelkoa enää olisi.
Saksan Luftwaffen pommitukset runnoivat Manchesteria erityisesti talvella 1940 ja moni muukin kaupunki sai osansa sodan kauhuista. Sodan alussa lapsia evakuoitiin kaupungeista maaseudulle ja muun muassa Mannin saarelle. Kodinturvajoukkoja perustettiin ja Englannin kansan syvissä riveissä kyti vahva isänmaallinen henki, vaan siltikin erityisesti lapset pelkäsivät ja herkimpiin heistä jäi ikuiset psyykkiset jäljet.
Näytelmä sekoittaa faktaa ja fiktiota mausteenaan hyppysellinen lumoavaa fantasiaa.