”Suurkulo ja Kustaa” perustuu tositapahtumiin, metsä- ja suopaloon, Yläneen – Pöytyän kunnissa ja sijoittuu tulipalon kohtalokkaimpiin hetkiin vuoden 1914 heinäkuun loppuun. Tulipalo alkoi Pöytyän kunnan puolelta uudisraivaukseen liittyneestä suopalosta. Palo kesti kaiken kaikkiaan lähes viisi kuukautta. Tuli tuhosi saatujen tietojen mukaan viisitoista – yhdeksääntoista lohkotilaa osittain tai kokonaan, suurin osa silloisen Yläneen kunnan puolelta. Osaa lohkotilojen rakennuksista ei ollut vielä saatu valmiiksi. Pelkästään Yläneen puolella metsää paloi arviolta 580 hehtaaria. Sammutustöihin osallistuivat lähikuntien palokunnat ja lähes kaikki kynnelle kykenevät lähiseudun asukkaat sekä lisäksi runsaasti venäläisiä sotilaita.
Näytelmässä kuvataan humoristisesti palon aikaista elämää Yläneen Uudessakartanossa. Tapahtumat keskittyvät Koskisen perheen ympärille paikalliseen arkielämään, johon silloin kuten nytkin useasti liittyvät juorut, petokset, uskomukset ja kunnia. Koska suurpalo uhkasi viedä koko kylän, on luonnollista, että siitä on jäänyt pysyvä muisto paikalliseen elämään.