“Viisitoista vuotta on ollut onnellista aikaa. Me ollaan eletty luonnon keskellä. Ollaan eletty paratiisissa kuin kroisokset.” Maisa
Suistumia-näytelmän aviopari on saapunut rakkautensa käännekohtaan. Maisa ja Reima ovat väistämättömän edessä.
Reima on sairastunut syöpään, mutta ei myönnä sitä. Kuoleman läheisyys uhkaa Maisan turvallisu perustaa ja tuo näyttämölle näkymiä ja muistumia menneisyydestä. Elämä on suistumista, siirtymistä yhdestä vaiheesta toiseen. Muutoksen ja pysyvyyden vaihtelu on elämän edellytys ja luo sen vaatiman dynamiikan.
Näytelmän lempeä huumori lohduttaa kaikkia menetyksen kokeneita. Läsnä ovat elämän kirpeys ja ihanuus – rakkaus ja kuolema. Päällimmäisiksi jäävät avarat tulevaisuuden näyt.
Joka kolmas suomalaisista sairastuu jossakin elämänvaiheessa syöpään. Näytelmän aihe koskettaa tavalla tai toisella jokaista meistä – sairastuneita, toipuneita ja omaisia. Näytelmässä avataan näkökulmia elämänvaiheeseen, joka meillä kaikilla on.
Teos on kantaesitetty ammattilaisten näyttelemänä (päärooleissa Ahti Jokinen ja Pirkko Uitto, ohjaus Hilkka Hyttinen) ja tekemänä esityksenä ammattilaisen johtamassa ei-ammattilaisteatterissa. Sivuroolien (mm. Tyyne-koiraa esitti Ahti Jokinen) toteutukset paljolti äänen keinoin (äänisuunnittelu ja sävellys Onni Tulla). Valot suunnitteli Suvi Rokka.