S.O.S – Save Our Souls, kertoo kolmen ihmisen tarinan kerrostalossa, jossain tässä lähellä. Heitä kaikkia yhdistää tahto päästä eteenpäin ja selvitä romuttuvan hyvinvointiyhteiskunnan keskellä. He ovat näkymättömiä ihmisiä, jotka eivät apua saa tai osaa sitä pyytää. Yhteiskunta on kääntänyt heille selkänsä.
Paula on uppoamassa oleva yksinhuoltaja, joka asuu poikansa Pietun kanssa kahdestaan. Yksinhuoltajuus on repivän eron jälkeen verottanut Paulan jaksamista . Lapsen ja vanhemman roolit alkavat sekoittua ja Pietulla on vaikeuksia löytää ystäviä uudessa pihapiirissä.
Kalevi on alakerran omituinen leskimies, joka elää omassa todellisuudessaan. Arki kuluu menneisyyden haamujen ja haaveiden kanssa. Hän pyörittää kummallisia bisneksiä toteuttaakseen jonkun toisen unelman.
S.O.S on haikea komedia tahdosta ja toivottomuudesta. Se käsittelee rahaa, rakkautta ja niiden saamisen vaikeutta maailman tyrskyissä. Se on kuvaus ihmisistä, jotka pyristelevät pitääkseen päänsä pinnalla. Lopulta kaikki tiivistyy siihen kaikkein tärkeimpään: ihmisen sieluun, jonka ei saa antaa upota pohjaan ja hukkua.
He kelluvat kaikki yksin, vaikka ovat ihan vierekkäin. Kun he kääntyvät kohti toisiaan, hukkumisvaara pienenee.
“Yhelle ukolle tässä rapussa tulee Tiede ja Historia lehti, mä pöllin sen ja siinä oli Titanicista ja niitä morseja. Esim SOS. Pitkä pitkä pitkä lyhyt lyhyt lyhyt pitkä pitkä pitkä. Mä olen näyttäny meidän kanahäkkikomeron pikkuikkunasta sitä kadulle. Se osuu ihmisiä jalkoihin kun se ikkuna on kadun tasalla. Jos joku näkis ne, se vois luulla, että siellä kellarissa on joku vankina ja sit se soittais poliisit ja ne näkis, että mä olen itse vaan siellä vapaaehtosesti ja sit tulis laskua väärästä hälytyksestä. “ – Pietu
(Lähde: Ryhmäteatteri 2010)