Solveigin laulu

Solveig elää lapsuuttaan sota-ajan Helsingissä. Hän on ei-toivottu lapsi. Börje-isä juopottelee eikä Saara-äiti siedä perillistään. Sota ja Saara varjostavat Solveigin elämää, mutta Famun antaman rakkauden avulla Solveig taistelee sitä saastaa vastaan, jossa hänen äitinsä rypee: “Jonain päivänä mä näytän Saaralle, kuinka ihmiset elää. Oikeat ihmiset, ei sellaset kuin Saara”. Huolimatta ankeista lähtökohdistaan Solveigista kehittyy vahva, tunteva ihminen, joka pystyy itse tarttumaan elämänsä ohjaksiin.
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)