Öinen näyttämöruno sairaanhoitajasta, joka tulee varastaneeksi potilaansa elämän ja joutuu oudolle lennolle omaan menneisyyteensä.
On kevätyö. Iäkkään potilaan huoneistossa päivystää sairaanhoitaja. Hän on anonyymi nainen keskellä toisen naisen intiimeintä elinpiiriä.
Hoitajaa kuljettavat läpi yön tinkimätön velvollisuudentunto ja pyörryttävä vapaus: kuinka eletään nämä tunnit, joiden aikana ei saisi tapahtua mitään? Omassa yksityiselämässään hän on valinnut yksinäisyyden, hänen rakkautensa on hänen työnsä. Mutta nyt tuntuu jotakin odottamatonta puhkeavan esiin.
Ja katseleeko naista joku, vai siltäkö vain tuntuu? Eivätkö ainakin hoitajan peilikuvassa, yölampun valossa, näy meidän kaikkien kasvot juuri silloin kun ajattelemme: ”Jospa olisinkin joku aivan toinen!”? Ja odotamme, odotamme…
Ja sitten tulee seuraava yö.
Sinun tähtesi on päähenkilönsä lento pelottaville rannoille, kierros yöpuolelle hetkenä, jona muut nukkuvat. Se on Kunnon Ihmisen sukellus naurun, kauhun ja palavien toiveiden oville – yhden naisen hiljaisuutta, laulua, tanssia. Vaiko sittenkin kahden?
(Lähde; Espoon Kaupunginteatteri 2013).