Selja on raivokas ja runollinen kertomus tytöstä, joka vaihtaa itsensä keijun kanssa. Surua ja seksuaalisuuttaan pakeneva Siia käpertyy talviuneen ja pakottaa Seljan – toisesta todellisuudesta tulevan keijun – jatkamaan elämäänsä hänen puolestaan.
Siian isä on juuri kuollut. Äiti on surusta uuvuksissa, sisar koettaa pitää arjen todellisuutta koossa. Selja ei sopeudu elämään ihmisen ruumiissa, vaan haluaa tulla tunnistetuksi tytönruumiiseen vangittuna keijuna. Hän ei sopeudu kouluun eikä balettitunneille, vaikka hän on balleriinan ideaali; keijunkevyt (jopa groteskin hento) ja ylimaallinen tanssija. Peloton, seksuaalinen ja fyysisesti haavoittumaton keiju on täydellinen vaihdokas Siialle, joka on maallinen ja arka tyttö. Mutta Siia ei voi ikuisesti paeta surun ja seksuaalisen halun tunteita keijun taa.
Selja kertoo nuoruudesta, jolloin elämänvoima ja kuolemanhalu kamppailevat, jolloin mielen pimeä ja seksuaalisuus vaativat valveajasta suurimman osan ja minän ja muun maailman rajat liikkuvat.
”Mä haluun pysyä tässä. Mä en halua et tulee huominen ja uusia asioita ja uusia valintoja, mä en halua kehittyä enkä oppia uusia asioita.
Kaikki sais nukahtaa nyt niille sijoilleen ja odottaa sata vuotta.
Sata vuotta nukuttais vaan eikä mikään liikkuis. Sata vuotta odotettais että kaikki taas herää ja elämä alkaa. ”
– Siia