Saunan takana vie mukanaan 90-luvun mielenmaisemiin, lama-ajan jälkeiseen Suomeen. Anu Heikkilän ja Karlo Haapiaisen teksti hersyy huumoria ja koskettaa.
Lama on koetellut ihmisiä ja jättänyt heihin jälkensä. Terveydenhoitaja Helena Nurmes ottaa asiakkaitaan vastaan terveysklinikallaan, mutta haasteita sekä työhön että yksityiselämään tuo se, kun toista ihmistä ei osata tai uskalleta kohdata. Sanat eivät kerro totuutta vaan paremminkin se, mitä jätetään sanomatta ja miksi. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat nimensä mukaisesti saunan taakse, paikkaan, jossa Paunon kylän yksinäinen ihminen kohtaa ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ymmärrystä toiselta ja jossa hän myös alkaa ymmärtää omaa itseään.
”Ai kylkiluu puhkaissut keuhkon? Niin no, tuota, ei minulle tullut sellainen olo, että hänet olisi pitänyt vastaanotolla tavata.” Tosiasiassa terveydenhuollossa ei riitä tällä hetkellä rahat, ei työvoima eikä aika. Resurssit ovat täysin olemattomat, ja rahaa sekä aikaa kulutetaan osoittelemalla sormella kaikkensa antavaa työläistä. Miksi tämäkin potilas kantaa puita vajasta siihen tyyliin, ettei suojaa keuhkojaan? Kyllä minulle on ainakin opetettu, miten asioita kannetaan ergonomisesti.”
Näytelmän jokainen kohtaus on rakennettu ihmismielen moninaisuutta kunnioittaen. Sen lämminhenkisessä pysähtyneisyydessä on jotain niin kovin tuttua.