Rovasti Reiska ja sekalainen seurakunta

Näytelmän tarina sijoittuu kahteen naapuruksina olevaan perheeseen (Kokot ja Kentturit) sekä leskeksi jääneen rovasti Reino Sulosen (Reiska) elämään. Sanni Kokko ja Elli Kentturi ovat näytelmän vahvoja naisia. Kipakkaluonteisella Sannilla on huolta tyttärensä perheen holtittomista elämäntavoista, myös aviomies Simeon on tarkan silmälläpidon alaisena. Elli Kentturin mies Esko on aikanaan lähtenyt Lappiin taiteilija Anna Kuusisen lumoissa, koska tunturien kupeessa muka aukeaisi uusi elämä keltakukkaisia tauluja maalaamalla sekä riekkoja ja lohia pyydystämällä. Jossain Raja-Joosepissa kaikki ei kuitenkaan mene haaveiden mukaan ja niinpä Anna Kuusinen laittaa Eskon takaisin Ellinsä luo, Ivalon taksilla. Lapista palautettu, osittain puhe- ja liikuntakyvytön Esko on nyt Ellin armoilla. ”Eihän sitä ihmistä heitteille”, joutuu Elli toteamaan, vaikka vihkialttarilla aikoinaan annettu lupaus myötä- ja vastamäessä kulkemisesta on nyt
muuttunut rämpimiseksi.
Rovasti Reiska poikkeaa kalastusreissuillaan usein seurakuntalaistensa pihapiireissä. Muistin heikkenemisestä johtuen menee Reiskalla joskus viikonpäivät sekaisin. Unohtuneet ja omituiset saarnat, sekä polttarisekoilut seurakunnan leirikeskuksessa menevät muistisairauden myötä niin pitkälle, että Reiska joutuu eläkkeelle. Rovasti on hyvin pidetty seurakuntalaistensa keskuudessa ja hänen kohtaloaan seurataan myötätunnolla.
Reiskan yksinäisyydestä huolestunut Virpi on löytänyt netistä ”toimittaja” Kirstin Reiskan seuralaiseksi, mutta Kirsti ajautuukin lopulta Ekin ystäväksi. Eki ajaa rekkaa ympäri Eurooppaa ja hänen äidittömäksi jäänyt Päivi-tytär asuu Elli-mummonsa kanssa.
Näytelmän lopussa Anna Kuusinen joutuu ilokseen Reiskan kanssa samaan, Helsingin suuntaan menevään muuttoautoon. Elli päivittelee Reiskan kohtaloa: Ei Reiska tiijä, mihin joutuu. –Minä tiijän, sanoo Esko.