Porvari aatelismiehenä

Herra Jourdain, porvari, haaveilee aatelismiehenä olosta, ja tavoitteeseen päästäkseen on palkannut itselleen soitonopettajan, tanssinopettajan, miekkailunopettajan, filosofianopettajasta puhumattakaan. Muu perhe, rouva ja tytär seuraavat isäpapan touhuja huolestuneen huvittuneina. Herra Jourdainin tytär on korviaan myöten rakastunut nuoreen porvarismieheen, jonka sydän sykkii myös tytölle. Isä-Jourdain ei liittoa hyväksy, koska poika ei ole hänen ihailemansa aatelinen. Vasta kun herra Jourdainin aatelisystävistä, jotka ovatkin vain kiinnostuneita omien etujensa ajamisesta ja Jourdainin rahoista, päästään eroon ja sulhanen ja hänen uskollinen palvelijansa ovat naamioituneet turkkilaisiksi ja Jourdainia on huijattu oikein olan takaa, saadaan rakastavaiset vihityiksi ja porvaristakin on tullut – jos ei aivan aatelinen niin ainakin turkkilainen ”mamamouchi”. (Marja Tuominen: Kesänäytelmäluettelo 2002, SHT)