Monologissa kertojaminä pohtii ihmisen oikeutta käyttää eläimiä hyväkseen, ennenkaikkea lääketieteellisissä kokeissa. Ristiriitainen tilanne syntyy, kun kertojan oma lapsi sairastuu vakavasti.
Tekstin syntymisen kannustavana voimana olivat tsekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan sanat teoksessaan Olemisen sietämätön keveys:
”Ihmisen todellinen hyvyys voi ilmetä täysin vapaasti ja puhtaana vain hänen asennoitumisessaan sellaiseen, joka ei edusta mitään mahtia. Ihmiskunnan todellisimman ja olennaisimman (niin syvällä piilevän ettemme näe sitä) moraalikoitoksen ratkaisee ihmisen suhtautuminen hänen armoillaan oleviin: eläimiin. Ja tässä ihminen on kärsinyt olennaisen perustappion, josta kaikki muut tappiot johtuvat.”