Uteliaisuus ja mielikuvitus yhdessä vievät maailmassa asioita eteenpäin. Ja oiva yhdistelmähän nuo ovat varsinkin pienessä kylässä, missä kaikki tuntevat toisensa. Tai ainakin luulevat tuntevansa.
Kiinnostus herää Helissä ja vähän Kaukossakin, kun postilaatikkoja tutkailee aivan vieras ihminen. Ja kun tuo vieras vielä tulee kyselemään naapurissa asuvasta Impistä, niin onhan se outoa. On pakko saada tietää enemmän. Varsinkin, kun on perintöasioista kysymys.
Mitä ihmettä Impin nuoruudessa on tapahtunut, siitä Heli päättää ottaa selvää. Jotakin kummallista se on joka tapauksessa. Lapsia ei Impillä ole, tai ei siis tiedossa ainakaan ole, eihän Impi ole ollut koskaan naimisissa. Helin ”sattumalta” kuulema keskustelu aiheuttaa johtopäätöksen, että Impillä on ainakin yksi lapsi, Keijo. Missä tämä nyt jo aikuinen lapsi voisi olla ja kuka on isä? Helin selvitystyötä vaikeuttaa Impin liiaksi käynyt sima ja lisäksi Impin dementoitunut äiti.
Hankalammaksi asia muuttuu, kun Impin ja Auvon luo ilmaantuu italiainen nuori mies äitiään etsimään. Jotain tutun näköistä pojassa on. Enemmän muistuttaa Impin sulhasta Auvoa kuin Impiä, mutta kuinkas se on mahdollista, kun pojan isä on italialainen? Auvohan on suomalainen. Onko Impillä siis kaksi lasta? Vai kenties kolme? Nimittäin Impin ja Auvon luo ilmaantuu vielä nuori tyttökin.
Mutkien kautta asiat ehkäpä selviävät lopulta. Helin ja Kaukon parisuhdekin saa uutta puhtia. Vaan pääseekös Auvo muuttamaan Impin kamariin? Impi kun on sitä mieltä, että vasta vihkimisen jälkeen nukutaan samassa kamarissa.
Tämä Pienen kyläm arvoituksia on itsenäinen näytelmä, mutta sopii jatkoksi Impi, Auvo ja lemmen tyrskyt -näytelmään.