Heinäkuun 29 päivänä 1944 surmasivat venäläiset partisaanit Lieksan
(silloisen Pielisjärven) Sormivaarassa kolmesta talosta yhteensä 13
henkeä, joista naisia oli neljä ja lapsia yhdeksän. Tämä käsikirjoitus
perustuu tuohon tapahtumaan. Siinä kerrotaan pielisjärveläisten,
etupäässä lasten, viimeisestä lauantaista. Päivä oli kesäisen lämmin,
kaunis ja aurinkoinen. Lasten leikit ja touhut olivat kuin kenen
tahansa syrjäseudun lapsen noina aikoina. Mutta heidän elämässään
kaikki tapahtui tuona päivänä viimeistä kertaa. He leikkivät viimeistä
kertaa käpylehmillään, veistivät viimeiset onkivapansa, poimivat kesän
ensimmäiset mustikat – viimeistä kertaa. Naiset leipovat
lauantaileipomuksensa, ahkeroivat heinäpellolla, lämmittävät saunaa,
lypsävät lehmänsä, laulavat lypsäessään – kaiken he tekevät viimeistä
kertaa. Illalla äidit pesevät saunassa lapsiaan ja pukevat puhtaat
vaatteet heidän ylleen. Saunan jälkeen syödään vaatimaton ilta-ateria –
kuin viimeinen ehtoollinen. Äidit nukuttavat, keinuttavat, tuudittavat
pienimpiään uneen. Muutaman tunnin kuluttua tapahtuu surmatyö. Elämä
kolmessa kodissa on päättynyt.
Tämä voimakkaasti tunteisiin vetoava tarina on ajateltu
toteutettavaksi puheen ja musiikin avulla. Se voidaan esittää
monologina tai kertojina voi olla eri ikäisiä lapsia ja nuoria, ehkä
aikuisia myös.