Vanhempi konstaapeli Mäkitalo palaa vuoden mittaiselta lomalta. Valmistautuessaan edessä olevaan työvuoroon ulkona odottava maailma menneine tapahtumineen ja henkilöineen palautuu kipeinä muistoina Mäkitalon mieleen.
Konstaapeli Mäkitalon ajan kuvastin on kaikkea muuta kuin särötön. Virkapuvun alla on ihminen tunteineen ja puutteineen
(Teatteri Vanha Juko, 2008)