Heikki Parkkinen on eläkeikää lähestyvä, potkut saanut asumuserossa asuva, mustasukkainen mies, jonka lähes kaikki ihmissuhteet ovat kariutuneet. Mikään tyhjäpää Parkkinen ei kuitenkaan ole. Kreikkalaisesta mytologiasta mies kiinnostui jo nuorena, eivätkä jumaluustarut ole vieläkään hellittäneet hänestä otettaan.
Pandoran lipas lienee kaikille tuttu, mutta Parkkisen lippaasta kirjoissa ei kerrota. Pandoran lippaaseen jäi jäljelle toivo, mutta Parkkisen lippaassa pohjimmaisena on pelko. Pelko on kylmää terästä, se salpaa sielun ja mielen. Sille ei voi kääntää selkäänsä, eikä sitä pääse juoksemalla pakoon.