PARAATIMORSIAN on herkkä ja koskettava, traaginenkin kertomus nuoresta Helvi -lotasta, ylioppilaasta länsisuomalaisessa rannikkokaupungissa 1941-1945. Saksalaiset sotilaat pitävät kaupungin lentokenttää tukikohtanaan, tuhansien sotilaiden läsnäolo värittää kaupungin elämää.
Asevelikahvila on kanssakäymisten keskus, monet rakastuvat. Helvi on yksi heistä, tyttö myyntitiskin takaa. Hän rakastuu Kristofferiin, saksalaiseen upseeriin. Helvi synnyttää pojan, Martinin, 1943, ja Kaarina -tytön kevättalvella 1945, jolloin suomalaiset vielä taistelevat Lapissa saksalaisia vastaan.
Helvi ja Kristoffer unelmoivat yhteisestä perhe-elämästä sitten kun sota on lopullisesti ohi. Mutta toisin käy…
Monologin tapahtuma-aika on 2000-luvun alkupuoli: Helvi on kuollut ja Kaarina on 70 vuotta täyttänyt. Kaarina löytää kotinsa ullakolta paperinarulla nyöritetyn pölyisen paketin, jonka päälle on kirjoitettu ”Suomen hallitus lakkautti lottajärjestön marraskuun 23. päivänä 1944. Maailma keikahti nurinniskoin. Muistoksi rakkaalle tyttärelleni ja Kristofferin tyttärelle Kaarinalle. Helvi-äiti.”
Paketissa on lotta-asu ja päiväkirja. Kaarina sovittelee asun ylleen ja tulkitsee nuoren Helvin rooliin muuntautuneena äitinsä kipeän rakkaustarinan. Kaarinan monologin voi sijoittaa myös Berliinin muurin purkamisen jälkeiseen aikaan 1990-1993, jolloin Saksojen yhdistyminen kiinnosti koko maailmaa ja monet Lapin sodan veteraanit vierailivat Suomessa vanhoilla taistelupaikoilla. Helvi täyttää 70 vuotta 1993, Kaarina on 48 –vuotias.