Pala palalta pois kertoo muistisairaudesta, tautiin sairastuneista, heidän omaisistaan ja hoitajistaan. Muistisairauksia potee Suomessa parisataa tuhatta ihmistä, ja kun jokaisella heistä on 4 – 5 läheistä, se tarkoittaa, että tauti koskettaa ainakin miljoonaa suomalaista. Se linjaus, että vanhukset hoidetaan kotonaan, merkitsee sairastuneiden omaisille kasvavaa taakkaa.
Iäkäs mutta vireä Äiti alkaa unohdella asioita ja käyttäytyä oudosti. Isän kuoleman jälkeen oireet pahenevat, ja lääkäri toteaa Alzheimerin taudin. Tauti etenee, ja Tyttären käytännöllinen ja henkinen taakka muuttuu yhä raskaammaksi. Ensin Äiti saa vanhan ajan hyvää kunnallista kotiapua ja tilanne on siedettävä, mutta kun kaupunki kilpailuttaa kotihoidon, jatkuvasti vaihtuvat hoitajat ja varttitunnin käynnit merkitsevät hoidon tason romahtamista ja muistisairaan heitteillejättöä. Äiti tarvitsee laitospaikan, jonka saaminen ei ole helppoa.
Näytelmä jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tapahtumat nähdään Äidin kautta. Keskimmäisessä jaksossa omaisten erilaiset kohtalot saavat äänen ja kolmannessa tarinan kertojana on Tytär. Keskiössä on se rankka henkinen prosessi ja tunteiden myllerrys, johon omaishoitaja joutuu läheisen muuttuessa tuntemattomaksi ja kadottaessa paitsi muistinsa myös yksinkertaisetkin taitonsa.
Dramatisointi perustuu Anneli Kannon teokseen Pala palalta pois – kertomuksia Alzheimerin taudista.