Vuosina 1944-48, talvisodan ja jatkosodan jälkeen, Suomi asutti 400 000 karjalaista evakkoa tohtori Johannes Virolaisen johdolla. Rakkaan kotiseudun ja kodin menetys oli jokaiselle karjalaiselle suuri henkilökohtainen muuhenäytelmä. Tätä aikaa kuvaa Kyllikki Mäntylän ”Opri” kunnalliskotiin pakolla tuotavan yksinäisen karjalaismummon näkökulmasta huumorilla ja hellyyttävästi. Tapahtumapaikkana vanha piha, tapahtuma-aikana sodan jälkeinen Suomi. Hyväsydäminen karjalaisevakko Opri saa uuden katon päänsä päälle kunnalliskodista.
(Marja Tuominen: Kesänäytelmäluettelo 2002, SHT)