”Onneahan se ihminen täällä maan päällä tavottelee. Vaikka ei siitä onnesta näin vanhan ihmisen enää kannattasi haaveilla. Mutta se halu ei lähe ennen kun henki karkovvaa”.
Kallovaaran kyläläiset ovat olleet hirvimetsällä huonolla menestyksellä. Ihmekös tuo kun kylän metsästyksenjohtaja ja kylän patriarkka, Onni on lähtenyt Pietariin lomamatkalle ja hoitamaan huonoa terveyttään. Hän on saattanut pitkään sairastaneen vaimonsa Katrin kunniallisesti hautaan ja lähtenyt vähän tuulettumaan. Onnin stylistitytär Marianne on tullut valvomaan perinnönjakoa. Myös Onnin poika Pena ja tämän vaimo Terttu odottelevat kohta tulevaa perintöä. Naapurissa asusteleva kauppiaan leski, Hanna on taas naisena kiinnostunut Onnista. ”On ollu vähän puhetta, että lähettäs sille elohopeakerhon ruskaretkelle Saariselälle”. Kallossa odotellaan Onnia ja jaetaan jo valmiiksi huonekaluja. Puhelin soi ja Onni soittaa Patosalmen levähdyspaikalta, että hän tuo mukanaan vieraan. Ja niin Onni porhaltaakin paikalle venäläisnuorikkonsa Irinan ja tämä tyttären Lindan kanssa. Kotiväki on kovasti kummissaan ja tunteet nousevat pintaan kun Onni ja Irina pötkähtävät nukkumaan samaan sänkyyn. ”Kyllä sieltä semmonen ääni kuulu niinkun sivusta vejettävää olisi kiskottu auki”.
Kirjoittaessani Onnia haastattelin muutamia Suomussalmelle muuttaneita venäläisiä naisia. Kotiutuminen Suomeen ja uuden oman paikan löytäminen ei kaikille ole käynyt kivuttomasti. Näytelmä kertoo enemmän meistä suomalaisista kuin Irinasta ja Lindasta.