Näytelmän päähenkilö Janne Jokiranta työskentelee sähköasentajana atomivoimalaitoksessa. Työkaverien vakavat sairastumiset ja kuolemantapaukset panevat Jannen epäilemään, että puhtaanvalkoisiin työtiloihin pääsee muutakin kuin sitä säteilyn laatua ja määrää, jota jokaisen alueella työskentelevän rintataskuun sijoitettu dosimetri mittaa. Janne alkaa tutkia asioita. Suoriin kysymyksiin ei tule vastauksia. Jo kyseleminen itsessään on sopimatonta, se torjutaan monelta taholta. Janne etsii tietoa kirjoista, löytää ymmärrettävää kuvausta alan tekniikasta ja fysikaalisista ulottuvuuksista, mutta vain vanhemmasta alan kirjallisuudesta. Uudet kurssikirjat on mukautettu alan nykyisten käytäntöjen tarpeisiin. Edetessään tutkimuksissa Janne ymmärtää että parhaillaan käytössä olevat uraanin polton tekniikat toimivat täysin ihmisistä ja luonnosta piittaamatta.
Kun sitten Jannelle läheinen työnjohtaja kuolee, Janne ahdistuu siihen mittaan että ajautuu hakeman apua Einsteiniltä. Einstein vastaa: ”Fysiikan dilemmat ilmaistaan kaavoilla. Tunteet ja pitämykset ovat yksilön oikeuksia.” Einstein lupaa kuitenkin tulla todistamaan oikeudessa. Siinä kohtaa Jannen on lopullisesti päätettävä, jatkaako tutkimista? Käydäkö tositaistoon Myllyjä vastaan? Leimautuako todelliseksi häiriköksi? Luopuako työpaikasta? Turvatusta toimeentulosta? Tyttöystävästä? Perheen perustamisesta?