Nora noin 40 v., on hyväpäisenä ja itsenäisenä on jäänyt perhettä vaille. Hän ei uransa lumoissa ole sitä erikoisesti kaivannutkaan, kunnes tapaa konsulttimatkallaan vieraassa kaupungissa miehen joka herättää tämän kaipuun. Mies on naimisissa Noran täydellisen vastakohdan kanssa. Vaimo on kotinsa pehmustamiseen ja lastensa hoitoon keskittynyt lintuemo, joka on liikaa käpertynyt rooliinsa ja kyllästyttänyt miehensäkin alituisesti samoilla ympyröillään. Vaimo tajuaa sen itsekin kun tapaa sattumalta parinkymmenen vuoden jälkeen entisen koulutoverinsa, urallaan edenneen Noran, jonka kanssa saa keskustella ja tuuletella omia tuntojaan ja tarpeitaan.
Kohtalon outo oikku on, että Nora on tavannut tietämättään ja sattumalta juuri tämän koulutoverinsa miehen, joka on herättänyt hänessä perheen kaipuun. Mutta kun romanttiset haaveet haihtuvat jää jäljelle kylmä kysymys: miten mies voisi lähteä ja jättää kouluttamattoman vaimon yksin kahden keskenkasvuisen pojan kanssa? Yhtä vaikeaa on jättää Nora. Vaimo ei tiedä Noran ja miehensä suhteesta mitään ja uskoutuu Noralle haluavansa pelastaa avioliittonsa ja yrittää aivan uudelta pohjalta sen mukaan miten on alkanut ymmärtää asioita puhuttuaan Noran kanssa. Hän ei tiedä Noran ja miehensä suhdetta. Norassa taistelee uusi syntynyt hellyyden, perheen ja lapsen tarve. Ja toisaalta kunniantunto: miten voin viedä koulutoverini ainoan turvan elämässä? Syntyy pattitilanne. Jokainen haluaa sitä, mitä itsellä ei ole mutta toisella on.
Asian ratkaisee mies. Paljolti samalla tavalla kuin Ibsenin Nukkekoti-näytelmän päähenkilö Nora.