1600-luvun taitteeseen sijoittuvaa “Noitarumpua” ei muutamien erisnimien yhdennäköisyydestä huolimatta tule tulkita muunnelmaksi “Kuussalon Kaarinan” balladista. Se ei juonellisesti eikä esityksellisesti ole balladinomainen.
Teksti etsii tunnelmaansa läheltä aikakauden elämää, jolle oli leimallista rehevyys, maanläheisyys, raadollisuus.
Näytelmä ei ole historian kuvitus, enemmänkin katsojalle annettu mahdollisuus historian kuvittelemiseen, sillä yhteys todellisiin tapahtumiin on viitteellinen. Ainoa juonellisesti merkitsevä historiallinen tosiseikka on Sarsan luonnonmullistus kesällä 1604. Sen seurauksena lakkasi tuottoisa myllyelinkeino Sarsan uoman varrelta ja Vääksyn kylä menetti osan mahtiasemaansa esimerkiksi Liuksialaan verrattuna.
Henkilöt ovat saattaneet olla olemassa niin kuin Kaarina Kuuntytär, Liuksialan valtiatar tai Jaakko de la Gardie, Laiska-Jaakko – tai sitten eivät. Mutta heidän kaltaisiaan on asunut myös Vääksyssä, Sarsassa, Liuksialassa ja Vesijärven taustan kylissä niin kuin heitä asuu tänä päivänä Kangasalan kylillä. Täällä syntyneitä tai tänne muuttaneita. Ihmisiä lihaa ja verta, ihmisiä jotka ovat rakastaneet ja vihanneet, tunteneet ystävyyttä ja pettäneet, herkistyneet oikeudelle tai olleet vääryyden puolella. Tahtoen tai tahtomattaan. Rahan vuoksi tai ilman sitä.
“Noitarumpu” antaa heille nimet, sanat ja ajatukset.