Junnu Vainion kuuluisassa laulussa “Vanhojapoikia viiksekkäitä” päähenkilön eli Nestori Miikkulaisen Ruotsiin kadonnut morsian on Nestorin tietämättä synnyttänyt hänelle vieraalla maalla pojan, joka äitinsä kuoltua lähtee etsimään juuriaan Suomesta.
Tinderiä hyväksi käyttäen hän saa yhteyden tietämäänsä isävainaan kotipaikkakuntaan, joka tunnetaan paitsi kyseisestä Vainion mainion laulun päähenkilöstä, myös Nestorillekin niin tärkeistä saimaannorpista. Näin paluumuuttaja Kullervo Koivunen törmää paitsi isänsä Nestorin legendaan, myös saimaannorpan suojeluaktiiveihin, kuten myös norpan vastustajiin.
Bisneshenkinen Kullervo havaitsee nopeasti markkinaraon ja alkaa puuhata norppa-aktivistien keulanaisen Erja Laineen kanssa paikkakunnalle norppapuistoa. Hanke kaataa pitäjän farssimaiseen kaaokseen, mutta johtaa myös päähenkilöiden rakastumiseen ja näytelmän lopuksi avioliittoonkin. Mutta sitä edeltää dramaattinen sovinnonteko Erja Laineen äidin kanssa, joka on norpan vastustajien keulahahmo ja kunnanvaltuutettu, sekä paljastuu olleen aikanaan myös Nestorin salarakas. Siksikin hän alkuun vastustaa tyttärensä liittoa Nestorin pojan kanssa koska ei voi olla varma siitä etteikö hänen tyttärensä olisi Nestorinkin tytär. Salaperäinen kirje paljastaa huolen turhaksi ja asian vahvistaa jopa eläkkeellä oleva entinen kunnanlääkäri.
Lopuksi kaikki hyvin ja hääväki – yleisökin voi osallistua – pyörähtelee häävalssia laulaen yhdessä näytelmän tunnussäveltä “Vanhoja poikia viiksekkäitä” – painottaen erityisesti laulun sanoissa uudelleen riimitettyä kohtaa “Koskaan ei tanssittu Nestorin häitä” jossa Nestorin toteutumattomat häät vaihtuvan Nestorin pojan häihin.