Elokuva alkaa syksyisestä päivästä jolloin vanhalla vartijalla on palvelusaamuja vähän vielä vankilassa.
Suljetun osaston arki on selviytymistä arkirutiineista, taistelusta ahdistusta ja laitostumista vastaan.
Vanki 481 on entinen meklari, joka joutui vankilaan kahdesta taposta, hänen selvityymiskeinona on tähtitiede ja rakkaus pohjantähteen. Vanki 399 on kuvataiteilija, joka tuomittiin rahanpesusta, hän yrittää maalata kiven sisässä, mutta ahdistus meinaa käydä ylivoimaiseksi. Hän etsii tähdistä apua pahaan oloon.
Vanha-vartija toimii lain harmaalla alueella, vahtiessaan vankeja. Tätä muinaisjäännettä on yrittänyt vankilan psykologi saada viralta, mutta vanhan vartijan puolestapuhujana toimii vankilanjohtaja, joka itse on vanhanliiton miehiä ja kohta siirtymässä eläkkeelle.
Vankilan arki on rutiinin omaista puurtamista, joka saa yllättävän käänteen kun vanki 481 huomaa vanki 399 kiinnostuksen pohjantähteen. Siitä alkaa mustasukkaisuustaistelu, jossa mikään ei ole pyhää.