Maailmalla mallinuran luonut Mona palaa Suomeen ja lapsuudenkotiinsa ”perämettään”. Paluun syy on salaperäinen puhelu, joka sisältää vain yhden sanan: tule.
Mutta kotona on kaikki muuttunut. Pikkuveli, Aaro, ei ole puhunut sanaakaan Monan lähdön jälkeen, neljääntoista vuoteen. Isän mehiläistarha on sairastunut – mädän lemu leijuu kotipihan yllä. Naapurin omenatarhuri, Hans, kiertelee pihapiirissä maanomistajan ottein, eikä kukaan uskalla avata saunan ovea.
Kaiken alla, mustana kuin multa, sykähtelee väistämätön totuus. Ja kun se lopulta paljastuu kaikessa hirvittävyydessään, se on jättävä lähtemättömät jäljet jokaiseen näytelmän henkilöön.
”Mona” on silmittömän kaipuun ja itsetuhon kuvaus, väkivaltainen, surrealistinen satu aikuisille. Monan mieltä hallitsee lapsuuden kauhu ja rakkauden kaipuu – mutta onko maailmassa sijaa sisarusten väliselle rakkaudelle?
Näytelmän keskiössä on nuoren naisen itsenäistymiskamppailu, Monan yritys vapautua irrallisuuden ja vieraantuneisuuden tunteesta ja löytää tie takaisin kotiin.
”Mona” paljastaa elämänvietin, äärimmäisen taistelutahdon, joka pakottaa ihmistä löytämään hyvää, näkemään valoa vaikka ympärillä olisi pelkkää pimeyttä.
Näytelmä on esitetty v. 2001 Jyväskylän kaupunginteatterissa kahden esityksen kokonaisuudessa ”Jään ja tulen lauluja” nimellä ”Karhunpaskariipus”.