Tuomas Timosen Meganin tarina voitti vuoden 2010 Lea-palkinnon. Palkintoraati perusteli valintaansa:
“Meganin tarina on piinaavan ajankohtainen näytelmä. Se kertoo 13-vuotiaasta tytöstä, Megan Meieristä, joka päätyy itsemurhaan tultuaan kiusatuksi netissä. Meganin kohtalo on tosi, mutta teoksen suurin totuus on siinä Timosen luomassa todellisuuden kuvassa, joka on tunnistettavuudessaan kauhistuttava. Useat kilpailussa olleista näytelmistä käsittelivät älykkäästi ajankohtaisia aiheita. Timosen näytelmän erotti muista sen vangitsevuus ja ajattomuus. Se on yhtä aikaa tehokas ja viisas näytelmä, joka ajankohtaisuutensa lisäksi pakottaa miettimään myös perimmäisiä kysymyksiä ihmisen luonteesta.
“Teos on niin eheä ja vahva, että se muistuttaa runoa. Runous ei tule esiin niinkään kielen lyyrisyydessä, vaan siinä miten kohtaukset rinnastuvat toisiinsa kuin julmat säkeet. Näytelmä on jännitteinen ja tiheä, ja selkeässä iskevyydessään kaunis ja hallittu. Timosen kieli on tyylipuhdasta, harkittua ja taidokkaan etäännytettyä säilyttäen silti, tai ehkä juuri sen takia, kaiken koskettavuutensa. Näytelmän herättämät surun ja raivon tunteet eivät väisty mielestä pitkään aikaan.
“Meganin tarina ei ole vain tarina päähenkilöstään, vaan se on tarina perheestä, yhteisöstä ja ihmisen avuttomuudesta omien halujen ja todellisuuden yhteen liittämisessä. Meganin tarinan ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja, vaan tunnistettavia, ärsyttäviä, ymmärrettäviä ja inhimillisiä. Se, miksi tämä lämmin ihmisyys ei välity internetissä, on yksi näytelmän peruskysymyksistä. Miten syy-seuraus -ketjut kulkevat verkosta todellisuuteen?
“Näytelmä ei sorru kylmään kyynisyyteen, vaikka nykymaailman sosiaaliset pelisäännöt ovat kovat ja armottomat. Aikuiset yrittävät helpottaa lastensa elämää, mutta he samalla alistuvat siihen hierarkkiseen järjestelmään, jossa ihmisen on jatkuvasti tavoiteltava suosittuutta, kauneutta ja materiaa kelvatakseen itselleen.
“Meganin tarina on tarina epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta missä tuo epäoikeudenmukaisuus sijaitsee? Miten sen voisi korjata? Meganin tarina ei kerro, mutta se näyttää ihmisen siinä todellisuudessa kun tuo epäoikeudenmukaisuus konkretisoituu lapsen itsemurhana. Maailma ei pysähdy menetyksiimme – miten elämme eteenpäin? Minkälaisessa yhteisössä?
“Kirjailijana Timonen ei ole ottanut kaikkitietävää roolia sen suhteen, miten ihmisten pitäisi elää. Päinvastoin hänen rakenteelliset ratkaisunsa muistuttavat niistä valinnoista, joita kirjailija ja esityksen tekijä tekevät. Se mitä näemme, on aina valinta. Minkä tarinan kerromme?
“Näytelmän sisällä olevat henkilöt eivät voi nähdä vaihtoehtoisia reittejä, mutta lukija ja katsoja voivat niitä nähdä. Näytelmässä katsotaan ja tarkastellaan nykyistä elämäämme ja yhteisöämme ulkoapäin. Pystymmekö me näkemään sen kohdan, jossa tilanteen voisi vielä muuttaa? Pystymmekö tekemään sen teon, joka antaa toivoa ihmisen hyvyydestä kaiken välinpitämättömyyden keskellä? Pystymmekö me kantamaan menetyksen, syyllisyyden ja vastuun? Se on ymmärryksemme ehto. Näytelmän loppukohtauksen kolme variaatiota antavat jokainen kaikkien koettujen säälin ja pelon tunteiden vastapainoksi kokemuksen havahtumisen mahdollisuudesta.”