Maire-näytelmää voi luonnehtia nuoruuden peiliksi. Siitä näkyy ensin omakuva: yhtäaikaa ujo ja eloisa, pohtiva ja impulsiivinen, suruton ja vastuuntuntoinen tyttö. Kuvaan tulee mukaan myös perhe- ja sukuyhteys, yhteiskunnan murros, rakkauden arvoitukset ja laajeneva maailma Pariisia myöten. Lopulta siitä heijastuu kirkkaimpana oma persoonan voima ja taiteen kutsu. Maire on kasvutarina, jossa Ahlströmin teollisuussuvun omapäisestä tyttärestä, isän jazz-nukesta, kasvaa vähitellen poikkeuksellinen näkijä ja aikansa voimanainen.
Maire Gullichsenin juuret olivat syvällä satakuntalaisessa maaperässä, mutta hänen katseensa tähyili maailmalle. Samoin hänen isänsä Walter Ahlström oli nähnyt sahateollisuuden aikakauden yli ja siirtänyt yhtiönsä paperin tuotannon edelläkävijäksi. Mairen rohkeat visiot liikkuivat yhtä ennakkoluulottomasti uuden taiteen kentällä. Hänen kykynsä lukea modernia kuvakieltä saattoi yhteen taiteilijoita, suunnittelijoita ja toteuttajia. Pyrkimyksenä oli sulauttaa arjen ja taiteen maailma; utopia joka toteutui suomalaisen suunnittelun menestysvuosina.
Näytelmä perustuu Cita Reuterin ja Mairen tyttären Lilli Alasen toimittamaan Mairen muistelmista koottuun teokseen Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä.
(Lähde; Porin Teatteri 2012)