Henkiparannuksen saloihin kiteytyy tämä näytelmä 1990-luvulle, vaikka se on kirjoitettu jo 80-luvulla ensimmäisen kerran, mutta paranneltu, lisätty ja tiivistetty 90-luvun asioihin eli pakkohuutokaupat, työttömyys ja konkurssit ovat kuvassa mukana. Ja ihmissuhteet, pohjalaiset jääräpää-luonteet, jotka pitävät oman päänsä loppuun asti eikä anneta tuumaakaan periksi.
Mäkiluoman vanhan emännän taistelu omaisuutensa puolesta hulttiopoikaansa vastaan ja pojan, Mannen sairaus, jolla on myös merkitystä ihmissuhteissa hyvään suuntaan eli uskoontuloon. Usko on kuitenkin sitä, mitä kukin haluaa uskoa ja todellinen kristillisyys asetetaan kyseenalaiseksi aivan niin kuin tässä yhteiskunnassa aina ja kaikkialla, kun erilaisia “uskoja” ja uskovia syntyy jatkuvasti lisää ja kukin näyttää puhuvan vain omasta puolestaan, ajavan vain omia asioitaan eli käyttävän hyväksi niitä, jotka ovat hyväksikäytettäviä.
Mäkiluoman Mannen kuolema muuttaa omistussuhteita, tulee uusia perijöitä ja uudet luonteenpiirteet pintaan, kun on kyse rahasta. Ja niin on aina, raha on mennyt ja menee ihmisarvonkin edelle. Eli tässäkin näytelmässä on kyse ihmisestä, ihmisen raadollisuudesta ja rakkaudesta. Ja pohjalaisesta luonteesta, joka eroaa selvästi maan eri alueiden ihmisten luonteesta.