Sielunhoitajien kilpaillessa media- ja markkinatalousyhteiskunnan asiakaspaikoista on valittava kenen joukoissa seisoo.
Siinä on pähkinää kerrakseen Sepille, nuorelle vielä epäpätevälle sitoutumiskammoiselle psykologille, joka ei tunnusta tilastojen ylivoimaa, vaan pitää kiinni huippuarvosanoin opiskelleistaan huumepsykiatrian periaatteista ryhtyen nuoruuden innolla taisteluun marginaaliryhmien puolesta savolaisen pikkukaupungin 1990-lukulaisessa mielenterveystoimistossa.
Kuinka Sepin huumeongelmaisten hoitonäkemys yhdistettynä opiskelijapojan näsäviisauteen ja leikkimieleen pärjää perusterapiayksikön tositilanteissa, kun vastassa ovat viinanhuuruinen väkivaltailija, jymyjuttua kyttäävä mediamoralisti, kamaa ja kaveriaan kauppaava käyttäjä, seksiongelmainen seurakuntamies ja tämän mahtimamma, sekä välillä oma morsiankin – päässä nahistelevista yli- ja aliminästä puhumattakaan? Paljonko painavat lahjakkaan yksilön akateemiset arvot ja omaehtoiset näkemykset syyllisiä etsivän sosiaalipornahtavan maailmankuvan puristuksissa? Vai olisiko Sepillä sittenkin vielä yksi kurssi käymättä?
Näytelmän kirjoittaja on itse opiskellut huumetyötä Oxfordissa 1996-1997. Näytelmää on myös inspiroinut lääkäri Pentti Karvosen elämäntyö.