Myrskylahti nimiseen maatilaan kuuluu pieni, puuton saari, jossa on alkeellinen kalamaja. Luotoa ja sen pikkuista mökkiä hallinnoi pieni, pippurinen eukko Margareta Stormvik, joka antaa piutpaut nykytekniikalle ja -mukavuuksille ja elää vanhakantaisessa maailmassaan, lähes luontaistaloudessa.
Margaretalla on myös tytär ja poika, joista sitkeä, vanha emäntä on pyrkinyt kasvattamaan vanhan kansan menetelmillä työteliäitä, periksiantamattomia ihmisiä. Amerikasta palannut tytär Reetta on päässyt kurkistamaan sen verran maailmalle, että tietää kuinka automaatio voisi helpottaa elämää. Niinpä hän olisivat halukas viemään Myrskylahden nykyaikaan, mutta äiti on vastahankaan kaikenlaisia uudistuksia.
Velipoika Valtsua pidetään peräkammarin poikana, joka ei juuri muusta tiedä kuin työpajasta ja kotinurkista. Hänellä on kuitenkin salainen harrastus, josta hän ei ole huudellut.
Tila on jakamaton pesä, jolla on hyvä sijainti ja puuvaranto, joten sitä ovat yrittäneet lunastaa milloin kunta, milloin metsäyhtiöt, mutta Margareta ei myy. Ostoasiamiehet ovat saaneet lähteä ”Torviikin” Margaretan pakeilta tyhjin toimin, ja yleensä vielä kiireen vilkkaa takapuoltaan suolapanoksilta suojaten.
Nyt Myrskylahteen ja siihen kuuluvaan luotoon on iskenyt silmänsä tuulivoimayhtiö, joka haluaisi rakentaa kylän maille tuulivoimapuiston. Nuoremmat Stormvikit ymmärtävät uusiutuvan energian päälle, mutta miten taivutella tuulimyllyjä vastaan taisteleva äiti asialle myötämieliseksi.