“Nämä järkevät ihmiset ovat juuri niitä, joita ei ole hakattu tarpeeksi monta kertaa, jotta he olisivat kokeneet sen runouden, sen ihmeenomaisuuden miltä kunnon nyrkin mäjäys omassa kallossa tuntuu. Sen tajuamiseen ei yksi nakkikioskin jonossa saatu puolihumalainen läppäisy riitä… Ei. Ei alkuunkaan… Täytyy ensin ottaa tarpeeksi vastaan ja tutustua, vasta sitten sitä voi oppia itse antamaan… Se on vähän sama asia kuin rakkaus.”
Päähenkilö Juuso Torakka, pelokas nuori nyrkkeilijä, tilittää tuntojaan, muistojaan, ajatuksiaan, yksinäisyydestä, lapsuudesta, isästä, äidistä, kotihelvetistä, nyrkkeilemisestä, vapaudesta, vankilasta, häpeästä ja syyllisyydestä, naisista ja rakkaudesta, hikisestä ammattilaisottelusta, mitä myös elämäksi kutsutaan.
(Marja Tuominen: Näytelmäluettelo 2000, SHT)