Tämän näytelmän keskushenkilössä, Erkki Kaitasessa, yritän kuvata miestä joka pudotetaan pois valmiiksi kaavoitetusta elämästään, ja joka joutuu vähin eväin etsimään uutta tapaa elää. Erkki ei ole hullu, ei höperö, ei liikaviisaskaan, eikä hän ole oppinut ulkoa kirjojen filosofioita joitten varassa keinottelisi.
Erkki ei ole sanojen suoltaja, hän ei pärjää puhumisessa vaimolleenkaan, siksi hänen on otettava välimatkaa tähänkin. Ja vaimo yrittelee pärjätä naisten tavalla.
Niin pitkälle yksinäisyyteensä Erkki ajautuu että tarvitaan uhri, jälleen yksi turha uhri että Erkin kupla puhkeaa. Eikä vaimokaan aivan ”puhtaasti” pärjää muutoksen tuomissa ongelmissa. Loppua voi kuitenkin pitää onnellisena.