”Rakkaus hiipii hiljaa. Niin kuin lumihiutale. Sitä ei kuule, kun se lähtee pois. Sadan vuoden päästä tapaat rakkauden uudelleen. Silloin tajuat että se lumihiutale olit sinä itse. Mutta rakkaus on suuri kallio”. (Soilen päiväkirjasta).
Kuningas Laukkajalka on kertomus äidin kaipuusta. Teini-ikäinen Soile haluaa elää äitinsä kanssa. Äiti haluaa elää tätä addiktiivista maailmaa. Vaikka näytelmä on tragedia, se sisältää vinon pinon huumoria.
(Lähde: Legioonateatteri 2010)