Näytelmän aihe on sijoitettu neljäkymmentä-luvulle. Se on kertomus ajalta, kun siirtoväki alkoi sijoittumisen heille määrätyille asuinpaikoille. Näytelmässä heijastuu paikallisväestön ennakolliset asenteet ja epäluulot uusia tulokkaita kohtaan. Esimerkkinä Alatalon tyttären Hennin ja karjalaispoika Santun rakkaus.
Näytelmän tapahtumat on ajoitettu kahteen vuorokauteen, erään ihan tavallisen itä-suomalaisen keskivertotalon arkielämän piiriin.