On vuosi 2014. Maapallolla eletään monin paikoin sekasortoisessa tilassa. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Sodat, ydinvoimalaonnettomuudet ja luonnonkatastrofit ovat aikaansaaneet suurta tuhoa. Suuret kansanjoukot vaeltavat etsien ruokaa ja turvallista paikkaa. Hyvinvoivat kansanosat sulkevat entistä tiekemmin oviaan.
Kehitys Suomessa on ollut samansuuntaista. Köyhä väestö yrittää pysyä jotenkuten hengissä. Julkinen palvelu on hyvin vähäistä. Ympäristö on rappeutunut, kokonaiset kaupunginosat ovat autioina. Varakkaampi väestö on linnoittautunut omiin kortteleihinsa, jotka ovat tehokkaasti vartioituja. Maatilat ovat suuria ja tehokkaita ruuantuottamiskeskuksia, joiden toiminta ja jakelu on myös hyvin vartioitua. Siitä huolimatta ruuasta on pulaa.
Kaiken kaaoksen keskellä eräs näytelmän henkilö pohtii: ”Pitäisikö pyytää anteeksi, vanhempana, meidän sukupolven. Että tämä on näin. Vai kenenkä pitäisi pyytää anteeksi. Kuinka monta sukupolvea on mentävä taaksepäin, ennenkuin syyllinen löytyy. Kenen kohdalla on pysähdyttävä, että nyt! Nyt löytyi se, joka virheen teki ja jonka on anteeksi pyydettävä. Minkä näköinen hän on… mitä rotua… mitä sukupuolta… Kuka pyytää anteeksi…”
Näytelmässä on pyritty antamaan selkeän juonitarinan muodossa todenmukainen kuvaus siitä, mitä meille voi tapahtua ja mitä ihmisessä ja hänen käyttäytymisessään tapahtuu ulkoisten olosuhteiden muuttuessa. Näytelmä sopii vain sisätiloissa esitettäväksi.