Ei kai vain minun tyttäreni?
Kristuksen morsian on näytelmä kristinuskon kompleksisesta suhteesta ihmisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Samalla se on näytelmä suvaitsemisen vaikeudesta.
Kristuksen morsian tapahtuu Helsingissä nyt. Marion on menossa naimisiin naisystävänsä kanssa, mutta saakin yhteydenoton Jumalalta. Marion tulee uskoon ja vakuuttuu siitä, että hän voi ja hänen pitää eheytyä homoseksuaalisuudesta. Hän alkaa käydä pienen konservatiivisen Simeon-seurakunnan tilaisuuksissa, josta myös löytää itselleen miesystävän. Marionin äiti, joka on luterilaisen kirkon pappi, ei kestä ajatusta siitä, että hänen tyttärensä käy seurakunnassa, joka vastustaa naispappeutta ja homoseksuaalisia suhteita.
Kristuksen morsiamen ihmiset hakevat paniikinomaisesti sisäistä rauhaa ja oikeutusta omille näkemyksilleen. Koska ristiriitaisuus on sietämätön tila, moni ajautuu mustavalkoiseen ajatteluun. Toisinajattelevien kanssa on helpompi tulla toimeen, jos heidät voi leimata ja kategorisoida. Mutta viholliskuvaa on mahdollista pitää yllä vain niin kauan, kun toista ei kohtaa. Kun kohtaaminen sitten tapahtuu, ei paluuta vanhaan ole.
Konflikti alkaa perheen sisältä, mutta ei jää vain sinne. Ja kuten uskonsodat aina, niin tämäkin vaatii oman kuolonuhrinsa.
(Lähde: Suomen Kansallisteatteri 2010)