Pikkukaupungin Keskuskatu haikailee vanhoja aikoja, kun kivijalkakaupoissa kävi asiakkaita riittämiin. Nyt eletään vuotta 2000. Asiakkaat ovat siirtyneet kauppakeskukseen ja Keskuskadun liikkeissä on hiljaista. Edelleen sinnittelevät Salon Birgitta, Elman Kukka&hautaus, Ullan Pulla ja Ellin Motelli. Pankin kiinteistö on tyhjillään ja hattukauppa Tuulihattu on ollut suljettuna jo useamman vuoden.
Vuokranmaksuvaikeudet ajavat niin kiinteistönomistajan kuin yrittäjätkin miettimään liikkeiden lopettamista ja kiinteistön myymistä. Periksi ei kuitenkaan anneta, eikä kiinteistönomistajakaan ole innostunut purkuaikeista ja uudesta kaavasta – tunnesyistä.
Kaikki keinot on otettava käyttöön. Ennen museoviraston kaivauksia on varmistettava arkeologisten löytöjen löytyminen, ja ellei sekään auta, tulee pelastajaksi liito-orava papanoineen. Kun kuvioon liittyy vielä huijari ostoslupauksineen, onkin kyläpoliisilla paljon selviteltävää. Juhannuksen lähestyessä tartutaan viimeiseen oljenkorteen ja juhlat – tai hautajaiset – ovat Keskuskadun viimeinen mahdollisuus.
Vaikka näytelmässä eletään vuotta 2000, ovat aiheet yhä ajankohtaisia parikymmentä vuotta myöhemminkin. Kivijalkakauppojen määrä vähenee kaiken aikaa, eikä liito-oravakaan ole jättänyt meitä rauhaan.