Näytelmä kertoo Laihialla vaikuttaneesta rovasti Frans Kärjestä, joka oli Laihialla 30 vuotta pappina.
Näytelmä keskittyy yhteen Kärjen kulminaatiopisteeseen kieltolakiaikana, kun hän eduskunnassa ajoi raittiusasiaa ja otti sen puheeksi myös kirkossa, josta “toisinajattelijat”, körtit, tekivät valituksen Tuomiokapituliin seurauksella, että Tuomiokapitulista otettiin Kärkeen yhteys ja vaadittiin selitys, mutta kärki sai vain muistutuksen, koska pappina ja puhujana ei voinut vaieta raittiusasiasta, joka oli lähellä hänen sydäntään suuren perheen isänä ja kansanomaisena pappina, laihialaisten pitämänä, nöyränä ja hyvänä ihmisenä.
Näytelmä keskittyy siis kieltolakiajan äänestysvaiheeseen kieltolaista ja Vaasan Jaakkoo, joka oli myös kansanedustaja, niin kuin Kärkikin silloin, teki aloitteen kieltolain kumoamisesta. Mikä sitten toteutuikin.
Tämä on näytelmän teema, sivuteemat laihialaisuus, körtit, jotka eivät sietäneet tallukkaissa kulkevaa pappia.