Huom! Näytelmästä on olemassa myös savon murteella kirjoitettu versio.
Suomalaiset ovat keksijäkansaa. Joka niemestä ja notkosta löytyy luova persoona, jolla on suuria ideoita omansa ja vähän toistenkin elämän parantamiseksi. Tätä tyypillisesti keski-iän ylittänyttä miestä luonnehditaan usein kylähulluksi mutta kunnioittavampaa olisi käyttää titteliä kansankeksijä.
Tämän tarinan tapahtumat ovat totta. Ei kuitenkaan sellaisenaan yhden keksijän kohdalla vaan yhdistellen eri tapahtumista ja henkilöistä. Mutta kaikki olisi voinut tapahtua juuri näin!
Näytelmän päähenkilö on kansankeksijä Arvo Aaltonen, sikatilallinen kuvitteellisen Sonkalaakson kylän liepeiltä. Hän elää taloudellisesti niukkaa arkea vaimonsa ja juuri kihlautuneen tyttärensä kanssa. Onnen esteenä on eläimistä vapautuva haitallinen kaasu, joka estää sulhasen ja tämän perheen vierailut.
Aiemmasta nautakarjan pidosta jääneillä laitteilla Aaltonen tekee kemiallisen keksinnön, jolla paha haju saadaan poistettua. Ongelma näyttää olevan ratkaistu. Kansainvälinen yritys kiinnostuu keksinnöstä ja äkkirikastuminenkin on käden ulottuvilla.
Keksijälle tyypilliseen tapaan Aaltonen onnistuu kuitenkin pilaamaan kaiken. Mutta lopulta ainakin häät saadaan pelastettua. Hintana on kuitenkin, että Aaltonen luopuu suurista unelmistaan ja alkaa käyttäytyä kuten muutkin ihmiset. Mutta voiko kansankeksijä muuttaa luonnettaan?
Toinen osa sijoittuu häiden jälkeiseen aikaan. Nuoripari asuu samassa taloudessa. Keksijä Aaltonen on suostunut muutokseen mutta luovuuden tuska purkautuu nyt pyrkimyksenä kuvataiteilijan uralle. Suuret unelmat heräävät eloon ja keksijän tarina toistuu. Haaveet osoittautuvat lopulta haihatteluksi arvovaltaisen asiantuntijan lausunnon myötä. Kaikki näyttää olevan lopullisesti menetetty.
Nykyajan tarjoamat uudet mahdollisuudet tulevat avuksi nuorenparin teknisen osaamisen ansiosta. Aaltosesta tulee epähuomiossa Youtube-tähti hänen hätistäessään taiteilijan epäonnea tirkisteleviä vieraita. Tähän rooliin hän on kuin luotu ja innostuu löytäessään itsestään uusia kykyjä.
Aaltonen menee luovuudessaan kaikkein pisimmälle löytäessään lopulta oman todellisen minänsä: hän keksii itsensä uudelleen. Keksijän kehitystarina saa onnellisen lopun – lopun jollaista kukaan ei olisi osannut aavistaa vaikka se on ulottuvillamme joka ainoa elämämme päivä.