Ihmisten puheet

Vieras mies saapuu junalla syrjäiseen kylään. Mikä on miehiään tämä herraskaiselta vaikuttava, ryhdikkäästi kävelevä, naisia vilkuileva tuntematon tulija, joka livahtaa vaatimattomaan majataloon? Onko hän arvostettava herra vai huijari, vaiko molempia? Kyläläisten kiinnostus viriää; onko mies kuolemaa tekevän kaivoksen pelastaja, oppikoulun uusi rehtori, sirkuksen tirehtööri vaiko vesien suojelua valvova virkamies maa- ja metsätalousministeriöstä? Juorujen ja huhujen mylly pyörähtää käyntiin eikä muutaman päivän vierailu anna kaikkien kyläläisten kysymyksiin vastausta. Vieras mies, kiinteistökeinottelija Henry Arffman tapaa joukon ihmisiä, keskustelujen välityksellä hän noukkii tietoja lukuisista ihmisistä. Hän kyselee, ja hänelle kerrotaan avoimesti. Arffman haluaa tehdä kauppaa, mutta millä ehdoilla… Suomalaisen kylän kasvot hahmottuvat ihmiskohtaloiden värittäminä; ihmisten puheet ja tekemiset ovat paljolti samoja jokaisessa ajassa. Kateutta, ahneutta, juoruilua, omahyväisyyttä, tärkeilyä, sivistyksellistä puolivillaisuutta, nousukasmaisuutta, runsaasti myönteisiäkin asioita… Veikko Huovisen kuvaama kyläyhteisö löytyy mistä tahansa maankolkasta; paljon on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta niin sanottu perusihminen paheineen ja hyveineen on alati sama. Ihmisten puheiden satiiri on purevaa, mutta huumori on aina pohjimmiltaan myötätuntoista. Huovinen on aina tavallisen, normaalilla työllä elävän vilpittömän kansanihmisen puolella. Professori Eino Salmelainen kaavaili Ihmisten puheista näytelmää kohta romaanin ilmestymisen jälkeen; hanke on siirtynyt näihin päiviin.