Putkiasentaja Perttu ja kampaaja Inger ovat saaneet häälahjana tädiltään, Kristinalta, suuren kaapin – Karjalan Kaapin. Kaapin teetti Majuri 1944 lapsivangeilla miehitetyn Itä-Karjalan lasten keskitysleirillä. Majuri oli leirin päällikkö ja kaikkivaltias, kunnes sota-onni kääntyi ja hän katosi jäljettömiin siellä jossakin.
2000-luvulla Karjalan Kaappi on ihmismielessä elävä myytti, johon liittyy toivetta, palauttaa sodassa menetettyä Karjalaa isänmaahan, mutta myös vaikeneminen sodassa tehdyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kaappi on symboli jolla on menneisyys ja tulevaisuus. Kaappi sisältää totuuden ja menneisyyden tekojen synnyttämää huonoa omaatuntoa.
Majuri menehtyi sodan loppuvaiheissa ja hänen haamunsa asuu nyt Karjalaisessa Kaapissa. Majuri – (sobotski=koira) on skitsofreeninen haamu, jolla on voima herättää sekä hyvän että huonon omatunnon.
Perttu ja Inger ovat keski-ikäinen elämään hieman tympääntynyt lapseton aviopari. Perttu on tympääntynyt ammattiinsa ja unelmoi kirjailijan urasta. Siksi hän laiminlyö työnsä ja kuluttaa aikaansa kopioimalla kirjastossa maailmankirjallisuuden helmiä. Mustasukkainen Inger epäilee miehensä uskollisuutta ja reagoi herkästi pieneenkään epäilyyn.
Pertun kirjailijaunelman toteuttaminen vaatii rahaa. Rahaa saisi myymällä Karjalan Kaapin, joka muutenkaan ei sovi heidän trenditietoiseen sisutukseen.