Perheen isä ja aikuinen poika ovat äidin kuoleman jälkeen mökillä ja selvittävät myrskyten suuren salaisuuden varjostamia välejään päästen suvantoonsa.
Isä ja poika istuvat ennen hautajaisia mökissä, pääasiassa puhuvat ja miettivät ennen muitten sisarusten tuloa seuraavana päivänä. Keveistä muistoista, kesäisistä hetkistä he siirtyvät synkempiin tunnelmiin, muistoihin ja elämän toiveisiin, pettymyksiin. Miksi he ovat eripariset toiveistaan huolimatta, mikä heitä erottaa ja yhdistää? Isä lopulta paljastaa perhesalaisuuden. Yhteenoton jälkeen he saavuttavat tasapainon ja luopuvat vuosien aikana pakkomielteiseksi muodostuneesta merialueen jättiläishauen metsästyksestä.
Teksti kysyy vaikenemisen synnystä, seurauksista ja puhumisen aloittamisesta, toivon ja mahdollisuuden häivähdyksestä, siihen tarttumisesta.