”Haudankaivajan kylä on sysimusta tragedia, pateettinen koskenpartaineen ja mielipuolisankarittarineen, mutta samalla ehdottoman ehyt ja suomalaiseen elämänmenoon ja kulttuuriperinteeseen ankkuroituva draama.” Jukka Kajava, Helsingin Sanomat 29.1.1975
Jaakko Kaappa sai Jussi-patsaan Haudankaivan kylästä parhaana tv-käsikirjoituksena v. 1975.
—
Kylän liepeillä eristäytyneenä asuva leski menee uusiin naimisiin. Tuore aviomies muuttaa kaupungista lesken tilalle tämän teini-ikäisen tyttären ja pojan kanssa. Perheen elämä pienellä tilalla on köyhää, ankeaa ja työntäyteistä, mikä kiristää miehen ja vaimon välejä. Mustasukkainen vaimo pelkää miehensä vikittelevän tytärtään. Mies valittaa tilan työmäärää ja vaimonsa pahansuopuutta ja uhkaa lähteä.
Vaimo pyrkii kaikin keinoin pitämään miehen luonaan. Hän murhaa tyttärensä saadakseen tämän osuuden tilasta itselleen ja miehelleen. Mies kauhistuu murhasta, mutta yrittää kuitenkin lavastaa murhan onnettomuudeksi. Mies koettaa piilottaa vaimolta tämän pojan, mutta vaimo löytää pojan ja murhaa hänetkin. Mies luhistuu, ja vaimo ymmärtää, ettei saa tältä tukea. Lopuksi vaimo surmaa miehensä ja itsensä.